Suurta kurpitsaa etsimässä.

Silloin tällöin on hetkiä, kun ei voi kuin ihmetellä perinteiden alkuperiä ja niiden jatkumoa, ja miten ne ovat levinneet maailmanlaajuisesti? Yksi näistä on Halloween, suuren kurpitsan juhla, jota ei voi sivuuttaa, eikä varsinkaan Amerikassa voi olla huomaamatta tämän hullutuksen tuomia lieveilmiöitä. 
Kaupunkikuvassa Manhattanilla baarien sisustuksiin alkaa ilmestymään viikkoja ennen itse juhlaa hämähäkinseittejä, kumisia lepakoita sekä tietysti kokonaisia kurpitsoita, joihin on veistetty kasvot, joilla kaikilla on sahalaitakuvioitu irvistys. Niiden sisällä palavat kynttilät, mikä lisää omituisuutta olennaisesti.

Ruokalistallakin kurpitsa näyttelee suurta roolia, oikeastaan pääroolia. Vaikka olen sivustakatsoja, olen kuitenkin altistunut tälle tapahtumalle. Niinpä päätin iskeä kirveeni keskisuureen kurpitsaan ja veistellä siitä kalan kumppaniksi kelpo lisäkkeen vailla minkäänlaisia pelkotiloja.

Aion synnyttää kurpitsapiston, joka ei viittaa kurpitsapitsaan, vaan jäljet heittävät tekijän resepteineen espanjan rannikolle. Pisto on ”ratatouillemainen” kasvispaistos.
Nostamme siis kurpitsan pukille ja muutamalla rivakalla kirveen iskulla se on paloiteltu lohkoiksi, joista se on jo helpompi kuoria ja poistaa siemenet sen sisältä. 
Jäljelle jääneistä kuorettomista säpäleistä alkaa järjestelmällinen paistoksen valmistus.

Kuumalle pannulle vähän öljyä. Ensin sihahtaa hienoksi paloiteltu punasipuli. Sitä seuraa sarja mausteita: juustokumina, laakerinlehti (älkää kysykö miksi), rosmariinin oksa tai kaksi, raastettua muskottipähkinää, ja sitten ladataan itse päänäyttelijä, eli paloitellut kurpitsan palat pannulle. Haudutetaan hiljaksilleen kannen alla miedolla lämmöllä hetki. 
Taustamusiikiksi valikoituu siis klassiselta osastolta jokin, Bach tai sitten panhuilua [Eiii! – toim. huom.] kevyellä säestyksellä. 
Tässä vaiheessa ruuvataan myös ruokajuomaksi valikoitunut alsacelainen Pinot Blanc, mielellään Trimbach, joka saa jäädä vielä jääkaappiin hetkeksi rauhoittumaan.

Nyt paistos on hikoillut mukavasti, ja odottaa vain lopullista pääsyään lautaselle. Tätä ennen on syytä tarkistaa maku, josta puuttuu ainakin suola ja vastarouhittu pippuri, sekä Pistoon kuuluva tilkka punaviinietikkaa, joka antaa hyvän kärjen paistokselle. Vastapainoksi laitetaan ripaus sokeria. Kurpitsapalat saavat osittain muhentua paistokseen. Piston resepteistä näkee toisinaan erilaisia variaatioita riippuen miltä rannikolta lähtee paistosta kohti lähestymään. Tämän ohjeen sovellutus on risteytetty Varsinais-Suomen ja Yhdysvaltain itärannikolta.

Tarvitaan vielä rapeaksi paistettu kala, ja kova ruokahalu, joka kasvaa toki annosta tehdessä. Jääkaapin uumenista löytyy vastapyydetty kuhafile, joka valikoituu kurpitsan vastapariksi. Eihän Humphrey Bogartkaan olisi ollut mitään ilman Ingrid Bergmania.
Rapean kuhan saavuttamiseksi tarvitaan siis nahkapäällinen kuhafile, jolta on suomut poistettu, suolaa ja pippuria myllystä, sekä sellainen paistinpannu johon se ei tartu kiinni ja tippa öljyä, joka rapistaa kuhan nahan lopullisesti.

Suolan määrä on jokaiselle henkilökohtainen, mutta sopivissa määrin kuhafileeseen tulee sirotella suolaa ennen rapistamista. Ensin paistetaan nahkapuolta kuumalla pannulla ja nyt huomio! Mikäli olet saanut kauppiaaltasi tai haaviisi tuoreen kuhan, sen tuntomerkit ovat havaittavissa tässä vaiheessa.
Tuore file alkaa käpristelemään pannulla, eli haraa vastaan joten älä anna periksi vaan laita pieni pala voipaperia fileen päälle ja paina kevyesti paistinlastalla nahka takaisin pannuun paistumaan, kunnes se rapistuu kullanruskeaksi, niin kuin ennen vanhaan määriteltiin. Tätä seuraa fileen kääntö. Paistetaan enää hetki ja miedommalla lämmöllä, armollisuuden astuessa kuvaan. Loppu onkin vain suuren kurpitsan juhlaa.

Koekeittiömme Trimbach hupeni ennen aikojaan, joten suosittelen huomioimaan tämän seikan myös.

Tarvikelista:
Sitä suomustettua kuhafileetä yksi per ruokailija
1 suuri kurpitsa, joka paloitellaan. Annokseen käytetään n 100 g kuorittua kurpitsaa per ruokailija. Loput voi laittaa koristeeksi ikkunalle. Kynttilän kanssa.
1 punasipuli
2 tl juustokuminaa
1 laakerinlehti
1-2 rosmariinin oksaa
1/3 tl raastettua muskottipähkinää, kehotan varovaisuuteen
2 rkl punaviinietikkaa
2 rkl sokeria
suolaa ja rouhittua mustapippuria myllystä
nokare voita lopuksi paistokseen tasoittamaan ääripäät, eli tällä tavoin etikkaisuutta voidaan lievästi pehmentää.