Ruskaa, omenoita ja kurpitsakeittoa

29.9.2013 Marlboro, Upstate New York

New Yorkin ruska on tosiasia. Times Squarella sitä ei välttämättä huomaa, mutta kun matkustaa puolitoista tuntia Manhattanilta pohjoiseen, avautuu väripaletti ympärille harmonisesti. 

Sesonki-ihmisinä suuntaamme sinne missä luonto on suotuisimmillaan. 
Tie luikertelee vuoristoiselta taipaleelta laaksoon, etäällä on metsän reunustama peltoaukea, takavasemmalle jäi yksinäinen bensa-asema, ja nyt nousemme kohtisuoraan jyrkkää mäkeä, joka päättyy omenafarmin pihaan.

Parkkipaikalta nousemme kukkulalle jolla valtava määrä ihmisiä vetää perässään peltisiä kärryjä, joiden lavoilla on punaisia omenasäkkejä. Näkymä voisi olla tieteiselokuvasta. Omenatuotteita on tarjolla joka lähtöön ja jos haluaa pelkkiä omenoita, sekin onnistuu, tyhjä säkki vain kainaloon ja sitten keräämään niitä maasta tai puusta. Täällä paikassa nimeltä Marlboro.

Ilma olisi ihanteellinen omenien keruulle, ja tunnelmakin on kaikin puolin hyvä, mutta miksi nähdä vaivaa, kun omenatuotteet voi hankkia farmin pienistä myymälöistä. Tarjolla on omenasiideriä, ja tässä kohtaa onkin syytä olla varuillaan. Puolen gallonan tötsän (1,89 l) lukee etiketissä lukee Apple Cider. Kyseessä on tuoremehu, eikä sillä ole mitään tekemistä Alkon hyllyltä poimittavan siiderin kanssa. Tarkkana on syytä olla myös amerikkalaisissa ravintoloissa jos haluaa lasiinsa siideriä omenamehun sijasta. Koodikielenä toimii silloin ”hard apple cider”. Toisinaan kuulee sanottavan myös ”cider beer”. Siiderikulttuuri tekee jenkkeihin vasta tuloaan, mutta perusvalmiudet ja mahdollisuudet ovat olemassa.
Kannatuksen vuoksi ostan vanhemmalta rouvalta puoligallonaa ”siideriä” sekä ”Apple Butter” -lasipurkin, jossaa on omenahilloa eikä voita. Kuulemani tarinan mukaan satavuotisia perinteitä noudattaen ja samalla metodilla ovat täällä hillonsa aina tehneet ja nimenneet sen ”butteriksi”.
Farmin parkkipaikan takaa löytyy autojen lisäksi myös korealaisen pariskunnan pystyttämä ”omena-aiheinen” koppi, jossa on tarjolla baseball- maila ja ämpärillinen omenoita. Korvausta vastaan saa käydä mäjäyttämässä mailalla omenansa palasiksi, jos siltä tuntuu ja osuu. Satokausi on ollut ilmeisen hyvä tänä vuonna. Eikös jossain päin Espanjaa ole lähes yhtä järjetön perinne, jossa heitellään tomaateilla kaikkea mikä liikkuu?

Jatkamme matkaa kumpuilevan maaston halki viinitilalle, jossa on ”Stomping Festival” täydessä vauhdissa. Mäen päälle on tehty festivaalialue, missä halukkaat saavat talloa rypäleitä puisissa laareissa. Touhu on surkuhupaisan näköistä, lähes jokainen talloja suttaa itsensä. Pikkuruisella korokkeella kantribändi tahkoaa takavuosien hittejä touhun taustaksi. 
Suuressa teltassa on tarjolla tilan erikoisuuksia mm: kurpitsaviiniä, jonka maussa on ainakin neilikkaa. Viinin valmistaja kehottaa lämmittämään viiniä kymmenen sekuntia mikroaaltouunissa kylmällä säällä. Mitä olivatkaan ne puheet viinin viilentämisestä? Samalla kierroksella maistamme Candy Ass Red -nimistä punaista viiniä, joka on hieman Mehukattia makeampaa. Sitä seuraa maisteluvuorossa persikkaviini, jonka harvinaisen yksimielinen maisteluraati kippaa irvistellen syylariin.

Kurpitsasta puheen ollen: Kokeilkaapas joskus kurpitsakeiton tekoon ryhtyessänne paahtaa kuoritut kurpitsanpalat puolentunnin ajan 200-asteisessa uunissa. Maku tiivistyy ja muuttuu hivenen paahteiseksi. Kourallinen paloiteltuja keittojuureksia pataan, sitten paahdetut kurpitsapalat, valkosipulia ei ole syytä sivuttaa, päälle kanalientä niin että peittyy. Haudutellaan hiljalleen ja haetaan sopivaa viini kellarista (tai pölyimurikaapista, jollaiseen reseptin kehittänyt on varastoinut useimmat viininsä). Pieni loraus kermaa on paikallaan keittovaiheessa, se on täyteläisyyden hinta.
Sopiva viini kurpitsakeiton kumppaniksi on esimerkiksi Soave Pieropan Italiasta (löytyy Alkosta). Viiniä ei tarvitse lämmittää mikroaaltouunissa, pikemminkin päinvastoin, jäähdyttäkää sitä jääkaapissa vähän ennen tarjoilua.
http://www.alko.fi/tuotteet/920537/

Maaseutukierros päättyy illan hämärtäessä Times Squaren melskeeseen. Ruskan värit ovat vaihtuneet neonvaloihin, ja asfaltin pinnalla leijuvat viemäreistä nousevat höyryt.
Jostain ne höyryt pitää ulos päästää.