New York Luodolla, Fast Food, osa 2.

Pientä tungosta Grand Centralin liepeillä. Korkeiden kattojen yllä iltapäivän kajo, aurinko vetäytyy vetäytymistään ja ilmassa on suuren sateen uhka. Koko päivän kaupungilla rampanneena ja kaukoviisaana juuri nyt olisi sopiva hetki ladata sisäiset akkunsa. Kohta kun sade lyö armotta niskaan, täyttyvät kaikki pienet sopit, kolot ja katokset, mukaan luettuna pikaruokapaikat. 

Valinta osuu 41 kadulle, Lexingtonin ja kolmosen välillä. Paikan nimi on Num Pang ja kyseessä kulman paras sandwichpaikka. Tarjolla kamputsealaisia sandwichejä, keittoja ja salaatteja. Sandwichit tunnetaan yleisesti nimellä Banh Mi, jotka ovat tunnettuja pikemminkin vietnamilaisesta keittiöstä. Tämä kamputsealainen Banh Mi onkin hyvin samankaltainen kuin vietnamilainen veljensä.

Tarvikeaineina erittäin rapeakuorinen, mutta ienystävällinen patongin pätkä, joka halkaistaan lähes kokonaan mutta kuitenkin niin, että se jää toisesta reunastaan kiinni jolloin kansi aukeaa siististi ja jää pystyyn kuin arkun kansi. Sisään mätetään aarteet, valinnanvaraa riittää liiaksikin, mikä puolestaan hidastaa jonon liikkumista. Listalta löytyy klassikkoleipiä kuten: Pulled Pork, Hoisin Meatballs, Tiger Shrimp Coconut sekä Seasonal Special -listalta puolen tusinaa vaihtoehtoja, joista valitsen 5-Spice Glazed Pork sandwichin. Valinta on varma, olen tehnyt sen ennenkin.

Tilaus suoritetaan kioskin luukulla, jonka jälkeen siirrytään pieniin sisätiloihin odottamaan leivän valmistumista. Neliönmuotoisessa ahtaassa keittiössä häärää äkkiseltään laskettuna kahdeksan tyyppiä. Taustalla soi juuri nyt rap, artistin slangista ei tahdo saada tolkkua, mutta ilmeisestikin hän lataa kaikki osaamansa englanninkieliset sanat kirosanoja unohtamatta yhteen pötköön. Noin puolen minuutin välein keittiön luukulla kovaääninen nainen huutaa vuoronumerolla asiakkaansa noutamaan sandwichinsä. Meininki on kuin Yliopiston apteekissa keskiyöllä, kukaan ei notku ahtaassa odotustilassa yhtään kauempaa kuin tarve vaatii. Muutaman minuutin odottelun jälkeen saan vuoronumerolla #665 (vähältä piti ettei tullut leivästä pedollista) tilaukseni ruskeaan pussiin siististi pakattuna. 

Lämmin sändwich on parempi kuin muistinkaan. Patonki on tuore, erittäin miellyttävä pureskella, mutta vähät siitä, patonki on patonkia. Erikoisuus löytyy täytteistä of course, sen loisteliaasta possunkyljestä joka on grilliuunissa paahdettu rapeaksi. Sitä ennen kylki on maustettu 5-mauste sekoituksella, jonka juuret juontavat kiinalaiseen keittiöön. Sekoituksessa on tähtianista, neilikkaa, kanelia, fenkolinsiemeniä ja sezuanin pippuria jauhettuna. Yhteenvetona todettakoon että ollaan jouluisella tiellä. 
Etukäteen keitetty possunkylki siis hierotaan, ja nimenomaan hierotaan (käyttävät termiä rub täällä), reilusti tällä mystisellä maustesekoituksella jonka jälkeen mausteet paahtuvat savuisessa grilli uunissa. Ylimureasta lihasta on riuhtaistu pätkä leivän väliin ja se saa siivelleen muutaman siivun päärynää, majoneesia jossa kevyt vahvistus chilistä sekä porkkanapikkelsiä. Pari hassua korianterin oksaa on nakattu puolihuolimattomasti kyytiin, eivätkä ne meinaa pysyä vauhdissa mukana. Korianterin merkitystä ei tosin pidä väheksyä. Yrtti joka ei jätä ketään kylmäksi, siitä joko pitää tai sitä ei voi sietää. Kuinkahan moni korianterin vihaaja juo olutta tietämättään että mitä suuremmalla todennäköisyydellä hänen eliksiirinsä sisältää myös tuota kyseistä ainesta?

Olut sopisikin hyvin tämän mausteisen appeen kumppaniksi, mutta päädyn kuitenkin limonadilinjalle ja nimestään huolimatta Root Beeriin, joka ei ole oluen johdannainen millään lailla. Makua voisi kuvailla sokeroiduksi suuvedeksi. 

Num Pang on saavuttanut suuren suosion kaupungissa ja tämän vuoden aikana jopa ketjuuntunut. Suosittelen kokeilemaan Banh Mita avosylin. Siitäkin syystä että tukevan sandwichin täytteet saattavat joskus putoilla vähän rinnuksillekin.

Ruokamestan sivut:
http://www.numpangnyc.com/